Kieli kehittyy leikeissä
Lapsen kieli kehittyy leikissä ja arkisessa vuorovaikutuksessa. Kehittymiseen tarvitaan normaalisti kehittynyt keskushermosto ja puhetta käyttävä ympäristö. Kielen kehitys usein kuitenkin mietityttää ja siksi on hyvä tutustua kielen kehityksen perusasioihin. Vanhemmat voivat myös vaikuttaa omalla toiminnallaan kielen kehitykseen ja näin helpottaa myöhempää kouluoppimista.
Jo vastasyntyneellä vauvalla on valmiudet omaksua ja oppia kieli. Lapset kuulevat äidinkieltään jo kohtuaikana ja oppivat varhain suuntautumaan äidinkieltään puhuvia henkilöitä kohti. Pienen puhetta ovat ilmeet ja eleet, itku ja vähän myöhemmin myös nauru. Näiden huomioinen kannattaa, sillä huomatessaan voivansa vaikuttaa ympäristöönsä lapsen halu olla vuorovaikutuksessa kasvaa. Jo muutaman kuukauden ikäinen lapsi ”keskustelee” ollessaan katseyhteydessä aikuiseen, hän kurlailee, ääntelee, liikuttelee päätään ja odottaa aikuisen myös vastaavan. Näissä pienissä hetkissä syntyy halu ja toive oppia kieli, saada itsensä ymmärretyksi. Kujerrus, kiherrykset, jokellus ja jopa itku vahvistavat myös lapsen puhe-elimiä.
Puhu vauvalle
Vaikka vauva ei vielä vastaakaan puheella, kannattaa hänelle puhua. Oman tekemisen sanoittaminen voi joskus tuntua hölmöltä, mutta vaikka lapsi ei vielä vastaa, hän kuitenkin kuuntelee ja oppii. Lapsi oppii paitsi sanojen merkityksiä, myös kuuntelemaan puhetta tärkeänä tiedon lähteenä. Jotta puheesta olisi hyötyä, tulisi sen liittyä käsillä olevaan tekemiseen ja lauseiden olla yksinkertaisia. Alle vuoden ikäiset lapset nauttivat myös erilaisista yhteisleikeistä aikuisen kanssa kuten kuurupiilo esim. lakanan kanssa tai erilaiset körötykset ja lorut. Kannattaa muistaa, että leikin pitää olla kaikille leikkijöille hauskaa!
Ensimmäiset sanat
Vuoden iässä lapselle alkaa ilmaantua ensimmäisiä sanoja. Lapsen kehitys on kuitenkin yksilöllistä ja vaikka varsinaisia sanoja ei vielä 1-vuotiaana olisikaan, asiasta ei tarvitse huolestua, jos lapsi kuitenkin yrittää kommunikoida muiden kanssa (esim. eleillä) ja leikkii esine- ja kuvitteluleikkejä (esim. syö leikkilusikalla leikkiruokaa, soittaa leikkipuhelimella, pärisyttää ja liikuttaa leikkiautoa, tms.). Kannattaa myös tarkkailla lapsen jokellusta ja varmistaa, että siitä on erotettavissa sekä konsonantteja että vokaaleja.
Hidas kehitys
Ensimmäisten sanojen oppimisen jälkeenkin puheen kehitys etenee alussa hitaasti. Kun lapsella on käytössään noin 30 sanaa, alkaa kehitys nopeutua ja lapsi saattaa lopulta oppia useita sanoja päivässä. Juuri puhumaan oppineilla lapsilla on kuitenkin huomattu mielenkiintoinen piirre: välillä puhe korvaa tekemisen tai lapsi tekee täysin muuta, kuin kertoo tekevänsä. Esimerkiksi lapsi kuulee ohjeen ja toistaa sen sanasta sanaan, mutta ei kuitenkaan tee mitään. Tai lapsi sanoo ”ei saa lyödä” ja samalla lyö lähellä olevaa kädellään! Puheen ja tekemisen välinen yhteys ei tällöin vielä ole selvää, mutta asiasta ei kannata huolestua, aika ja aikuisen ohjaus auttavat asiaa!
Lauseita ja kysymyksiä
Parin vuoden iässä lapsi alkaa tuottaa lauseita, kysellä kysymyksiä ja käyttää puheessaan monikkomuotoja. Lapsi kuitenkin yleistää sanojen merkityksiä ja käyttää taivutusmuotoja väärin tai ei ollenkaan (vasta 5-vuotias hallitsee äidinkielensä rakenteet ja niiden oikean käytön). Leikkiessään lapsi usein puhelee itsekseen ja pikkuhiljaa tämä puhe sisäistyy osaksi ajattelua. Tässä iässä puhe kehittyy nopeasti ja 3-vuotias käyttääkin kieltä jo hyvin monipuolisesti, hän kysyy, käskee, keskustelee ja pyytää. Lisäksi lapsi osaa taivuttaa sanoja, vaikka taivutukset eivät aina menekään oikein. 3-vuotiaana lapsi myös hallitsee suunnat (ylös, alas, taakse, eteen, jne.), päävärit ja ainakin luvut 1-3. Puheesta usein puuttuu vielä kirjaimia (esim. r, s, l, k) ja tyypillistä tämän ikäisille on myös änkytys, joka paranee itsestään ajan myötä.
Kielellinen tietoisuus
Kielellinen tietoisuus alkaa kehittyä noin 3-4 -vuoden iässä. Kielellinen tietoisuus on tärkein tekijä lukemaan oppimisessa ja siihen voidaan vaikuttaa jo varhain. Kielellisellä tietoisuudella tarkoitetaan sitä, että sanoja ja kieltä ei tarkastella niiden merkityksen perusteella vaan keskitytään niiden rakenteeseen ja muotoon. Esimerkiksi riimilliset lorut auttavat lasta havainnoimaan kielen rakenteellisia puolia. Kielellistä tietoisuutta voi leikkimielessä testata kysymällä lapselta lyhyttä sanaa. Pienen lapsen tyypillinen vastaus on esim. pikkuvarvas, joka fyysisesti on pieni, mutta sanana pitkä! Isompi lapsi osaa kuitenkin erottaa sanan rakenteen merkityksestä ja vastata esim. tie. Esim. sanojen pituuksien eroja on helppo havainnollistaa lelukirjaimilla tai palikoilla. Lue lisää vinkkejä kielellisen tietoisuuden edistämiseen vinkkejä -osiosta tai tutustu kielellisiin leikkeihin!
Vinkkejä lapsen kielellisen kehityksen tukemiseen
Kielellisen kehityksen tukemiseen sopivia leluja