Onko leikillä ikärajaa?

Minkälaisia leikkimuistoja sinulle nousee mieleen omasta lapsuudestasi? Oliko parasta juosta kasvot punaisina jännityksestä Rosvoa ja poliisia tai kurkkia talon kulman takaa mahdollisuutta potkaista 10 tikkua laudalta? Ehkä tavoitat muistojesi kirjosta sen, kuinka uppouduit rakentelemaan legoilla tai sait monenmoiset hahmot seikkailemaan ja taistelemaan. Muistatko, miten barbi- ja hevosleikit saivat mielikuvituksen liikkeelle ja sen siivittämänä keksit ja rakensit upeita leikkimaailmoja?

Olipa lapsuusajan leikkisi mikä tahansa, parasta on, että olet saanut leikkiä. Sinut sai leikkimään oma sisäinen motivaatiosi. Leikkiessäsi et todellakaan ajatellut, että kylläpä opin tässä monenlaista vaan sinä vain leikit - ja nautit siitä. Saatoit myös jakaa saman leikkimaailman kaverin kanssa. Leikkiin upotessa arkimaailma (ja ruoka-ajat) unohtuivat.

Miksi leikistä pitää puhua?

Vaikka lapsi ei leiki oppiakseen, leikin merkitys lapsen kehitykselle on kiistaton. Lapsi ja leikki kuuluvat yhteen. Kaikki lapset leikkivät jollain tavalla. Miksi sitten nostaa yhä uudelleen esille tätä näin itsestään selvää asiaa?

Ehkäpä siksi, että leikin (ja lapsuuden) arvostus saattaa arjessa unohtua. Pikkulapsen kohdalla osaamme tukea leikkiä, hankimme kehittäviä leluja koppakaupalla (samalla tuskaillen lelujen valtavaa määrää) ja odotamme innolla lapsen seuraavaa kehitysaskelta. Joko hän osaa syöttää nukkevauvaa tai laittaa autot parkkitaloon?

Minkä ikäinen lapsi saa vielä leikkiä?

Mutta kuinka on koululaisen kohdalla? Kuuluuko koululaisen leikkiä vai pidämmekö leikkivää koululaista liian lapsellisena? Suomalaisessa yhteiskunnassa arvostetaan lapsen varhaista itsenäistymistä. Siksi saatamme ajatella, että leikin kuuluukin loppua, kun lapsi aloittaa koulun.

Lelukaupassa saattaa silloin tällöin kuulla keskustelun, joka menee jotenkin näin: Alakouluikäinen lapsi kertoo haluavansa jonkun lelun, mutta vanhempi tyrmää ajatuksen sanomalla: ”Et sinä enää leiki, olet jo niin iso.” Tätä kommenttia on syytä pohtia tarkemmin. Lapsen ei tietenkään kuulu saada jokaista lelua mitä hän haluaa. Mutta toisaalta lapsen intoa leikkiä tulee tukea mahdollisimman pitkään. Aikuisten on hyvä viestiä lapselle, että on ihan ok leikkiä – iästä riippumatta! Kannattaa siis paneutua asiaan tarkemmin: Voisiko lapsi oikeasti haluta leikkiä pyytämällään lelulla?

Lapset, joilla on pienempiä sisaruksia, ovat onnellisessa asemassa. Heillä on ”lupa leikkiä” ja pikkusisarusten kanssa he myös kehtaavat leikkiä.

Omien lastesi parhaat muistot voivat olla aivan eri leikeistä kuin sinun omasi. Tärkeintä on, että lapset kaikkina aikoina voivat hankkia omat hyvät ja kauaskantoiset leikkimuistonsa.

Ja muista: sinullakin on lupa leikkiä!