Varhainen vuorovaikutus

Varhainen vuorovaikutus

Varhainen vuorovaikutus

Jo pienellä vauvalla on monipuoliset valmiudet oppia kokemuksista ja ottaa vastaan ympäristön palautetta. Varhaisen vuorovaikutuksen myötä vauva pystyy sopeutumaan ympäristöön ja vaikuttamaan muiden toimintaan. Vauvalle muodostuu kiintymyssuhde ensisijaiseen hoitajaan, mikä luo pohjan perusturvallisuuden tunteelle ja minäkäsityksen syntymiselle.

Saadessaan palautetta omasta toiminnastaan lapsi oppii ilmaisemaan ja tunnistamaan tarpeitaan ja tunteitaan. Turvallisesti kiintynyt vauva tutkii leikkihuonetta äidin ollessa lähellä, mutta hätääntyy kun äiti lähtee pois. Äidin palatessa takaisin leikkihuoneeseen, vauva rauhoittuu sylissä ja lähtee pian uudelleen tutkimaan leluja.

Vanhemmat voivat vaikuttaa turvallisuuden tunteen vahvistumiseen rohkaisemalla lasta uteliaisuuteen ja antamalla mallin avoimesta ja sosiaalisesta kanssakäymisestä muiden ihmisten kanssa.

Vauvalle voi antaa turvallisia pehmoleluja, joita hän voi katsella, joihin hän voi tarttua ja joita hän voi siirrellä kädestä toiseen. Näin hän oppii hahmottamaan ympäristöään sekä omaa kehoaan ja toimintojaan.

Äidin ja isän poissaollessa lapsi saa turvaa tutusta nallesta, pehmopupusta tai rievusta, jossa on tuttu tuoksu ja joka tuntuu kädessä tai poskea vasten pehmoiselta. Tuttu pehmo lohduttaa myös kolhun sattuessa tai pahan mielen yllättäessä.